Tärkeintä on kokeilla, eikä haittaa, vaikka välillä epäonnistuu
Pieni omakotitalo on asumismuoto, joka sopii hyvin ajan henkeen. Pikkukodit kasvattavatkin jatkuvasti suosiotaan. Liina on asunut Kisapuiston lähettyvillä sijaitsevassa, noin 50 neliön talossaan reilun vuoden. Ennen omakotitaloa hän on ehtinyt asua niin kerrostalossa kuin rivitalossakin. Kokeilujaksolta hän odotti erityisesti oman hiilijalanjälkensä konkretisoitumista.
”Halusin selvittää, onko yksin omakotitalossa asuminen täysi ekokatastrofi”, hän nauraa.
Ei ole, ainakaan laskelmien mukaan.
”Ennen jaksoa hiilijalanjälkeni oli noin 6 tonnia CO2/vuosi. Jakson aikana se tippui noin 50 prosenttia. Yksi merkittävä tekijä oli se, että kokeilin kasvisruokavaliota. Se riippuu ihan henkilön kulutustottumuksista, onko omakotiasuminen yksin katastrofi vai ei.”
Puuhella – kodin sydän
Alkulaskelman mukaan Liinan suurin päästöjen aiheuttaja oli juuri asumismuoto. Liina pitää kotinsa peruslämpöä yllä sähköllä, ja nostaa lämpötilan noin 20 asteeseen lämmittämällä puuhellaa sekä tarvittaessa takkaa. Samalla valmistuvat usein myös päivän ruuat.
”Tämä on toimiva ratkaisu, että patterit ovat pienemmällä lämmöllä. Kun hellan lämmittää, pitää se ehdottomasti hyödyntää: erilaiset pataruuat ja uunipuurot ovat helppoja valmistaa. Puuhella on aikamoinen energiansäästäjä.”
Toiseksi suurin päästöjen aiheuttaja Liinan taloudessa oli auto, vaikka hän ei sillä joka päivä ajakaan.
”Ajan autolla ehkä noin kerran viikossa, haen sillä vain isoja juttuja kaupasta. Silti se näkyi merkittävänä tekijänä laskelmassa, sillä sen auton valmistaminen on tuottanut jätettä ja päästöjä. Mutta toisaalta samoissa laskelmissa esimerkiksi uuden kodinkoneen hankinta katsottiin sen sijaan hiilijalanjälkeä laskevaksi, koska se laskee energiankulutusta. Mutta missään ei huomioitu jätettä, joka kodinkoneen valmistuksessa syntyy”, Liina ihmettelee.
Sama koskee pyöräilyä: hän pyöräilee noin neljän kilometrin matkan töihin ympäri vuoden. Pyöräily kuuluu myös hänen vapaa-ajan harrastuksiinsa. Laskelmien valossa pyöräily ei näyttäytynytkään ekologisimpana vaihtoehtona.
”Pyöräilyyn tarvitaan väline eli se pyörä, ja sillä ajetaan yksin. En tiedä, oliko pyörän käyttöä suhteutettu matkaan.”
Kauppareissut kävellen kierrätyspisteen kautta
Kokeilujakson aikana Liina osallistui Marttojen järjestämälle ruokakurssille sekä katsoi arkisia rutiinejaan uusin silmin. Hän myös selvitti, mitä aurinkopaneelien hankkiminen edellyttäisi.
”Elektroway kävi ilmaisella kartoituskäynnillä katsomassa tilannettani. Kartoituksen perusteella löytyi kaksi asiaa, jotka täytyy hoitaa, ennen kuin voin tilata paneelit: katto täytyy huoltomaalata ja sähköpääkeskus vaihtaa. Sain heiltä hinta-arvion paneeleista ja tiedän nyt, mitä niiden asentaminen vaatii. Kun sen saa toteutettua, siitä tulee iso vaikutus hiilijalanjälkeeni. Samalla voisi vetää sähköt ja laittaa valot myös piharakennuksen puuliiteriin.
Marttojen ruokakurssilla tutustuttiin kasvisruokiin, ja kasvisruokavalio on minulla jäänyt suht pysyväksi. Todella harvoin tulee kokkailtua liharuokaa. Yksi syy siihen on, että kaupan liha-annokset ovat yhdelle hengelle liian isoja. Usein tuleekin valittua niin, että siitä määrästä saa sitten useamman päivän ruuan, ja loput lihoista voi antaa kissoille.
Käyn kaupassa kävellen reppu selässä, ja vien mennessä roskat kierrätykseen. Tässä lähellä on hyvä lajittelupiste. Ruuat tulee sitten paluumatkalla repussa.
Kaupassa käydessä minulla on myös kestopussi hedelmille. Kestopusseilla olen saanut vähennettyä pikkumuovipussien määrää. Jätettä ei ylipäätään tule suuria määriä, kun lajittelee kaikki roskat. Välillä joudun ostamaan roskille muovipussin, että voin heittää sen roskikseen. Se on kyllä se typeryyden huippu.”
Kokeilujakso oli Liinan mielestä hyvä kokemus, mutta yksi asia jäi hieman kaivelemaan.
”En ehtinyt mukaan Intersportin järjestämään sähköpyörien kokeiluun, se jäi harmittamaan. Kokeilu oli suunnattu nimenomaan jaksolle osallistuneille perheille” hän sanoo ja jatkaa:
”Kokeilujakson pituus olisi voinut siinä mielessä olla kaksikin kuukautta. Se olisi antanut palveluntarjoajille mahdollisuuden saada lisää kokeilijoita testaamaan palveluita, ja kokeilijoilla olisi ollut mahdollisuus pidentää jotakin valintaa, esimerkiksi kasvisruokavaliota. Kaksi kuukautta voisi toimia vielä ilman välitsekkausta. Myös jälkitsekkaus olisi hyvä: siinä nähtäisiin, että ovatko kokeillut jutut jääneet elämään.”
Tavoitteena zero waste, ainakin kokeiluna
Kokeilujakson aikana jokainen koti muodosti itselleen tiekartan, jonka tavoitteeksi asetettiin 2,5 tonnia CO2/henkilö/vuosi vuoteen 2030 mennessä. Vaikka Liina sai hiilijalanjäljestään puolet pois, täytyy hänen jatkaa savottaa vielä alkavalla vuosikymmenelläkin. Jatkossa säästökohteita on vain haastavampaa löytää.
”Esimerkiksi jätteiden lajittelu oli minulla jo ennestään täysmääräisesti käytössä, joten sitä en pystynyt kokeilemaan. Monilokeroroskista tarjottiin kokeiluun, mutta minun olisi täytynyt löytää joku siihen kimppaan, koska roskiksen tyhjennysväli on maksimissaan 8 viikkoa.
Vaihtoehtojen määrä, mitä pystyin ottamaan itselleni kokeiluun, oli lopulta aika rajallinen. Vielä jäi kuitenkin tavoitteita siihen 2,5 tonnin rajaan.
Haaveilen, että joskus vielä kokeilen zero waste -mallin mukaista elämää, vaikka kaksikin viikkoa. Se vaatii ajattelua, ja olisi aika äärimmäinen teko. Ei siinä tarvitsisi heti onnistua, vaan tärkeää olisi kokeilla. Kannustaisinkin kaikkia kokeilemaan jotain kiertotalouteen liittyvää, kuten hankkimaan jotain kierrätettyä tai lajittelemaan sekä kierrättämään omassa kodissa syntyvät jätteet.”
