”Lähdimme mukaan saadaksemme lisää tietoa ja ideoita, mitä voisi itse tehdä enemmän.”
 

Sandellin perhe

Ketkä: eläkkeellä oleva terveydenhuollon lehtori Kirsti, työterveyslääkäri Jussi, kaksi koiraa
Missä: Kimpinen, noin 1 kilometri Lappeenrannan keskustasta
Koti: 60-luvulla rakennettu omakotitalo, kaukolämpö
Sandellin perhe

Ajattelu syventyi ja motivaatio lisääntyi

Kynttilä oven pielessä valaisee hämärää aamuhetkeä. Oven avaa Kirsti, ja eteisessä vastaan saapuu myös hänen miehensä Jussi. Kohta eteisen kulman takaa juoksevat tuttavuutta tekemään myös kaksi lagottoa, Sofi ja Efi. Istuudumme keittiön pöydän ääreen käymään läpi kokeilujakson kokemuksia.

”Olemme aina kiinnostuneita ekologisesta ajattelusta, ja lähdimme mukaan saadaksemme lisää tietoa ja ideoita siitä, mitä voisi itse tehdä enemmän”, Kirsti kertoo.

”Kaikki teot, mitä kokeilimme, loksahtavat arkeen hyvin ja jäävät pysyviksi”, täydentää Jussi.

Tavoitteena viidenneksen pienempi hiilijalanjälki

Sandellin perheen hiilijalanjälki ennen jaksoa oli 6,6 tonnia CO2/hlö/vuosi. Kuukauden kokeilujakso pienensi lukemaa noin 14 prosenttia. Vuoteen 2030 mennessä perheen tavoitteena on pienentää hiilijalanjälkeään 20 prosenttia.

Alkulaskennan mukaan perheen suurimmat päästöjen aiheuttajat olivat asuminen (2,8 tonnia), ruoka (1,9 t), vapaa-aika ja lomat (1,0 t) sekä arkiliikenne (0,7 t). Pidemmällä aikavälillä Jussi kaipaa erityisesti asumisen päästöihin muutosta.

”Talon lämmitys on iso energiasyöppö. Lämmitykseen pitäisi saada jonkinlainen hybridijärjestelmä, ja talon energiatehokkuutta pitäisi saada lisättyä. Ne ovat jo vaikeampia ja isompia asioita. Taloon on tehty remontti vuonna 2000, ilmastointi uusittiin silloin. Sen aikaisilla talteenottolaitteilla hyötysuhde oli 60 prosentin luokkaa, kun nykyisillä laitteilla se on paljon suurempi.

Talossamme oli alun perin öljylämmitys, joka on myöhemmin vaihdettu kaukolämpöön. Kaukolämmitettyyn taloon jos haluaisi lisätä esimerkiksi aurinkopaneelit, pitäisi ensin hommata lämminvesivaraaja. Ne ovat isoja investointeja”, Jussi pohtii.

Arkeen helposti sujahtavia tekoja

Sandellin perheen arki muuttui kestävämmäksi pienillä arkisilla teoilla – pääasiassa sellaisilla, joihin ei ylimääräistä rahaa tarvinnut.

”Kävin Marttojen järjestämällä ruokakurssilla, ja siellä tutustuttiin kasvisruokaresepteihin. Samalla vaihdoimme ajatuksia muiden jaksolle osallistuneiden perheiden kanssa. Nykyään pyrimme kotonakin säännöllisesti pitämään kasvisruokapäiviä.

Teen edelleen töitä keikkaluontoisesti, ja menen nykyään bussilla töihin. Ennen menin aina omalla autolla. Kokeilimme myös sähköautoa. Auto oli Autotalo Ripatilta lainassa meillä vuorokauden, ja kävin sillä kollegaa tapaamassa Imatralla.

Laskimme talon lämpötilaa pari astetta, ja vedenkulutukseen kiinnitämme entistä enemmän huomioita. Olemme tietoisesti vähän vähemmän aikaa suihkussa.

Olemme myös aina kilpailuttaneet sähkön säännöllisesti, mutta tällä kertaa kiinnitimme huomiota siihen, millä se sähkö on tuotettu. Vaihdoimme kokeilujakson ansiosta osan ostosähköstämme tuulella tuotettuun sähköön.

Lisäksi meillä on kesämökillä menossa ulkorakennusremontti: siellä teemme kaiken valmiiksi aurinkopaneeleille ja sähköauton latauspisteelle. Tällä hetkellä kesämökkimme on sähkölämmitteinen, ja sitä lämmitetään ilmalämpöpumpulla”, kertoo Kirsti, ja näyttää samalla listaa, johon on koottu kaikki heidän kokeilemansa teot sekä niiden vaikutukset heidän hiilijalanjälkeensä.

Teot, joilla oli suurin päästöjä alentava vaikutus, olivat julkisilla kulkeminen, tuulisähkö sekä kierrätetyn tavaran ostaminen. Asiantuntijayritys D-mat Oy:n tekemän laskelman mukaan nämä teot pienentävät päästöjä parhaimmillaan 0,5–1,5 tonnia CO2e/hlö/vuosi.

Sandellin pariskunnan listalla on myös paljon sellaisia arkisia tekoja, jotka pienentävät hiilijalanjälkeä, mutta joita ei ole huomioitu laskennassa.

”Aika paljon oli jo luonnostaan sellaisia juttuja, esimerkiksi pesemme vaatteita aina täysinä koneellisina. Kauppareissuilla olemme ostaneet lähellä eräpäivää olevia ruokia, ja jos kaupassa on viallisia vihanneksia tai hedelmiä, niin ostamme myös niitä. Minulla on yleensä myös verkkopussi mukana hedelmille sekä ostoksille omat kestokassit ”, luettelee Kirsti.

Kokeilujakson yhteistyökumppaneiden tarjoamista palveluista esimerkiksi monilokeroroskista he eivät kokeneet tarpeelliseksi, vaikka he ahkeria kierrättäjiä ovatkin.

”Olemme jo lähes 30 vuotta kompostoineet talousjätteen, ja kierrättäneet muutkin jätteet jo kauan. Heti, kun muovin keräys tuli mahdolliseksi, lähdimme siihenkin mukaan”, Jussi kertoo.

”Tällä hetkellä keräämme metallit, muovit, lasit, paperit ja kartongit, ja viemme ne kauppareissulla mukanamme. Tässä on kierrätyspisteet niin lähellä, että emme tarvitse monilokeroroskista. Jos asuisimme kauempana keskustasta, voisi olla eri juttu”, pohtii Kirsti.

Hyviä työkaluja omaan kestävän arjen työkalupakkiin

Kokeilujakson alkulaskelmaa varten täytetty taulukko oli Sandellien mielestä haastava, mutta jälkikäteen ajateltuna sen herättämä tietoisuus ja näkyväksi tekemät asiat jäivät heille kestävän arjen työkalupakkiin. Kirstin mukaan juuri sitä he jaksolta kaipasivatkin.

”Kokeilujakson ansiosta ajattelu syventyi, ja kyllä sitä alkoi enemmän miettimään omien tekojen seurauksia. Motivaatio lisääntyi. Esimerkiksi sellainen pieni asia tuli oivallettua, että kun bussiakin käyttää useampi, niin oma hiilijalanjälki jää pienemmäksi. Että mitä enemmän ihmiset käyttävät jotakin tiettyä palvelua, sitä pienemmäksi oma hiilijalanjälki tulee.”