Pieniä tekoja monella saralla ­

Vanha hirsitalo ja sen pihapiiri Hakalissa ovat saaneet ylleen kauniin lumipeitteen. Sisällä kodissa tuoksuvat juuri paistetut joulutortut. Perheen äiti, Tiia-Lotta, napsauttaa vedenkeittimen päälle, ja perheen isä, Tommi, touhuaa kaksivuotiaan Untamon kanssa olohuoneessa. Untamo saa katsoa Muumeja sillä aikaa, kun istahdamme kuumien juomien ja torttujen kera juttelemaan kestävän arjen kokeilujaksosta.

Tiia-Lotta tutkii työkseen kestävää kuluttamista, ja kestävyyteen sekä ympäristöön liittyvät arvot ovat aiemminkin ohjanneet perheen valintojaan. Heidän ei siis tarvinnut aloittaa kestävän arjen talkoitaan aivan tyhjästä.

”Kyllä minua tutkijana kiinnosti se, millaista on itse olla koekaniinina. Meitä ovat myös perheenä nämä asiat askarruttaneet, ja jaksolta sai jäsennellysti sitä tietoa, mitä jokainen talous voisi asian eteen tehdä. Olimme ennen jaksoa jo vaihtaneet tuulisähköön, ja viime kesänä teimme kattoremontin. Kattoon tuli pikkaisen enemmän eristettä, joten sekin oli energiansäästötoimenpide. Talomme ei myöskään kooltaan ole kovin iso.”

Millainen kokemus tämä kuukauden mittainen kokeilujakso oli aiheeseen perehtyneen tutkijan silmin?

”Pidin sitä, että tässä painotettiin kotitalouskohtaisuutta, ja että alkuun tehtiin laskelmat, jotka osoittivat, missä on helpoin tehdä isoin muutos. Esimerkit olivat käytännönläheisiä ja toimenpiteet realistisia – sellaisia, joilla on merkitystä ilmaston kannalta. Tässä oli sellainen jalat maassa -ote, ja niin pitää ollakin, jos halutaan, että kestävät tavat juurtuvat omaan arkeen. Tavallaanhan tällainen kokeilujakso on asian pelillistämistä.”

Liikkumisen päästöt pienemmäksi

Ennen kokeilujaksoa perheen hiilijalanjälki oli noin 5 tonnia CO2/hlö/vuosi. Jakson aikana hiilijalanjälki pieneni 24 prosenttia. Laskelmien mukaan suurin osa perheen päästöistä tulee liikkumisesta, käytännössä arjen ja vapaa-ajan ajamisesta. Tähän he lähtivät hakemaan ratkaisuja.

”Toinen perheemme autoista muutettiin toimimaan etanolilla. Hankimme auton vähän aiemmin, ja se oli tarkoituskin muuttaa etanolikäyttöiseksi. Muuntaminen ei ollut iso homma eikä iso investointi, noin 800 euroa. Tämä vaikutti eniten hiilijalanjälkeemme”, Tommi kertoo.

”Itse mietin, että voisinko käyttää julkista liikennettä vähän enemmän. Olen osittaisella hoitovapaalla, joten kun en ole töissä eikä meillä ole aikataulupaineita, voimme mennä Untamon kanssa bussilla keskustaan. Yliopistolle täältä ei oikein pääse julkisilla järkevästi. Bussi menee 30 minuuttia keskustaan, ja kun vielä vaihtaa bussia keskustassa, se on toinen puolen tunnin matka yliopistolle. Kokeilimme kyllä kimppakyytiä työkaverin kanssa.

Lisäksi teimme useita pieniä juttuja: lainasimme kaupungin energianeuvonnasta lämpökameraa, lisäsimme ikkunatiivisteitä, ja myös ruokapuolella teimme pientä modausta. Sellaisia tekoja, jotka eivät laske elintasoa.

Syynäsimme lämpökameralla talon joka nurkan. Meillä oli jo tiedossa, että yhtä nurkkaa ei ole eristetty kunnolla, ja se vuotaa. Se täytyy jossain vaiheessa ottaa auki ja eristää kunnolla. Emme ole tehneet tähän taloon itse juurikaan remontteja. Katon kunto oli ostettaessa tiedossa, ja se on nyt korjattu.

Ruokaan liittyvät teot tuntuivat olevan osallistujien suosiossa. Itse olen ollut jo pitkään kala-kasvissyöjä, ja nyt olen jättänyt myös maitotuotteet sekä kananmunan pois. Untamo on myös kala-kasvissyöjä, Tommi on sekasyöjä. Tommi vaihtoi maidon sellaiseen maitoon, missä tuottaja on kompensoinut maidon tuottamisen ilmastovaikutuksen. Minä ja Untamo juomme kasvipohjaisia maitoja. Itse olen vähentänyt kahvin juontia, mutta en pelkästään ilmastosyistä vaan siksi, ettei elimistö oikein enää kestänyt sitä.

Kokeilimme myös Eekoon kauppakassipalvelua (S-market Myllykeskus), ja sitä varmaan tulee joskus myöhemminkin käytettyä. Se tuntui arjen luksukselta. En ole kuitenkaan ihan varma, kuinka suuri ympäristöteko se on. Mekin käymme yleensä työmatkan varrella tai kävellen kaupassa. Mutta jos kerran viikossa tilaisia ruuat, tulisi tarkemmin suunniteltua, eikä tulisi tehtyä heräteostoksia.

Lisäksi konmaritimme koko talon. Sen myötä laitoimme paljon tavaraa pois, ja saimme kaappeihin lisää tilaa. Myin joitain tavaroita kirpparilla, joitain lahjotin eteenpäin ja jonkun verran veimme myös materiaalikeräykseen. Meistä ei kuitenkaan koskaan tule minimalistiperhettä, sillä minulle esimerkiksi tuo iloa, että on tuollainen kirjahylly”, Tiia-Lotta sanoo, ja osoittaa selkänsä takana olevaa, koko seinän peittävää hyllyä.

Vakaasti matkalla kohti vuoden 2030 tavoitetta

Kaikkiaan kokeilujakso oli perheen mielestä hyvä kokemus, ja todensi sen, että he ovat oikealla tiellä valintojensa kanssa. Tiia-Lotan mukaan heillä on tulevaisuudessa eniten tekemistä matkustamisen suhteen.

”Olemme vakaasti matkalla sitä 2,5 tonnin rajaa, ja tämä jakso osoitti, että se on mahdollista saavuttaa ilman suuria sirkustemppuja. Teemme jo paljon asioita vähän joka saralla, mutta emme halua puskea ihan äärilaitaan.

Matkustaminen on ollut meille tärkeä asia, ja jatkossa pitääkin miettiä uusia keinoja, miten sen voi tehdä toisin. Esimerkiksi viime vuosina olemme matkustelleet paljon kotimaassa ja Venäjällä, jonne pääsee junalla. Tulevaisuudessa yksi iso tekijä olisi sitoutuminen lentämättömyyteen tai se, että kompensoisimme lentomatkat jotenkin.”