Hienosäätöä autottoman perheen asumiseen ja ravitsemukseen

Nelihenkinen perhe, joka ei omista autoa – miten hoituu arjen pyörittäminen? Ongelmitta, kuvailee Kelloniemen perhe. Koti aivan keskustan ja markettien kupeessa sujuvoittaa montaa asiaa: matkat töihin, kouluun, kauppaan ja harrastuksiin ovat lyhyitä, ja lapset sen verran isoja, että he osaavat jo itsenäisesti kulkea kodin, koulun ja harrastusten väliä. Valtaosan matkoista perhe taittaa pyörillä.

”Se, että meillä ei ole autoa eikä minulla edes ajokorttia, yllättää monesti, kun asia tulee esiin. En kärsi siitä, että ajan pyörällä kaikki matkat. Tuntuisi kummalliselta istua yhtäkkiä auton penkillä. Pyöräily lisää hyvinvointia kaikin puolin. Yhä useampi tekeekin työmatkat pyörällä, mikä tuo myös selkeää taloudellista säästöä”, perheen isä, Justus, kertoo.

Ruokaan liittyvät teot keskeisessä roolissa

Pyöräilystä pääsemmekin suoraan haastattelun aiheeseen eli kestävän arjen kokeilujaksoon. Perhe otti osaa kokeilujaksoon, sillä he ovat aina olleet kiinnostuneita ympäristöasioista. Perheen äiti, Minttu, on myös aikanaan opiskellut ympäristösosiologiaa ja vähän ympäristötiedettä, ja siksi kiinnostui asiasta.

Ennen jaksoa Kelloniemen perheen hiilijalanjälki oli 3,5 tonnia CO2/hlö/vuosi. Suurimman sivuun hiilijalanjäljestä, noin 38 prosenttia, muodostivat vapaa-aika ja lomat. Jakson jälkeen perheen hiilijalanjälki oli noin 3 tonnia CO2/hlö/vuosi.

Pudotusta lukemaan tuli noin 14 prosenttia.

”Meillä oli lopulta aika pieni se ero tämän hetken tavoitteeseen. Pieniä arkisia juttuja löytyi yllättävän paljon: riisin osuuden vähentäminen ruokavaliosta, ei kahvia viemäriin, ilmalämpöpumppu päälle. Näistä kertyi tarvittava säästö”, kertoo Minttu.

Perhe odotti kokeilujaksolta erityisesti mukana olleiden yritysten tarjoamia palveluja. Niihin heidän oli tarkoitus perehtyä enemmänkin, mutta se jäi sairastelun vuoksi toteuttamatta, Minttu harmittelee. Sen sijaan he poimivat kokeiluun omaan arkeensa lähes huomaamatta sujahtavia tekoja.

”Pyrimme huomioimaan ympäristöasiat omissa kulutusvalinnoissa. Meillä on kasvispainotteinen ruokavalio. Itse olen ollut kasvissyöjä yli 20 vuotta. Ostamme kaupasta mahdollisuuksien mukaan viallisia vihanneksia ja aika paljon myös punalappuisia tuotteita. Suosimme perunaa ohran ja riisin sijasta ja käytämme paljon kotimaisia juureksia.

Lähiruokapiirinkin hyödyntämistä olemme miettineet, mutta tuotteissa on melko vähän vaihtoehtoja ja piiri toimii meiltä vähän kauempana Myllymäessä. Steinerkoululla on whatsapp-rinki, jonka kautta voi ostaa hävikkiruokaa, ja lukiollakin hävikkiruokaa on myytävänä. Niitä olemme hyödyntäneet.

Myös jätteet lajittelemme, ja Justus vie Prisman kierrätyspisteeseen muun muassa kartongit ja muoviroskat. Yksi asia minua jäi ihmetyttämään: perheessä syntyvää hävikkiruokaa ei huomioitu laskelmissa mitenkään, vaikka meidänkin perheessämme se on iso asia. Meillä menee jonkin verran esimerkiksi leipää biojätteeseen.”

Asumiseen pientä hienosäätöä

Perhe muutti nykyiseen kotiinsa viime heinäkuussa, kun kokeilujakso ajoittui marraskuulle. He ovat ehtineet asua kodissaan nyt reilut puoli vuotta. Muuttaessaan he tekivät taloon pintaremonttia, muulle ei ollut tarvetta. Ilmalämpöpumppu täytyy Justuksen mukaan uusia lähivuosina, mutta sillä ei ole kiirettä. Kokeilujakson aikana he tekivät asumiseen liittyen lähinnä pientä hienosäätöä.

”Meillä on jo ekosähkö, ja sähkön osuus asumisen kuluista on melko pieni. Osaan talosta vaihdoimme led-lamput, ja laitoimme ei mainoksia -kyltin postilaatikkoon. Entisen asukkaan jäljiltä terassilla on poreallas. Se on jonkun verran vähentänyt veden lutraamista suihkussa. Kun täytämme sen, vaihdamme sen korkeintaan kerran kesässä. Vettä meidän perheellämme kuluu noin 200 kuutiota vuodessa.

Muuttaessa kierrätimme tavaroitamme Facebookin roskalavan kautta, ja kun steinerpäiväkoti paloi, veimme sinne joitain leluja. Suurin osa käytöstä poisjääneistä vaatteista menee kierrätykseen ja lasten pieneksi jääneitä vaatteita työkavereille”, vanhemmat kertovat.

”Kiinnitämme huomiota tuotteiden valmistusmaahan ja suosimme suomalaista. Uuteen kotiin bongasimme nettikirppareilta mm. puisia Lundian hyllyjä ja Iittalan astioita käytettynä. Aina ei tarvitse ostaa uutta”, Minttu lisää.

Perhe otti jakson aikana selvää myös aurinkosähköjärjestelmistä, mutta heidän sähkönkulutuksellaan investointi ei olisi ollut kannattava. Maalämmöstä ja ilmalämpöpumpuista oli niin ikään hyvin tietoa tarjolla. Sen sijaan vesijärjestelmiä ei käsitelty juuri lainkaan.

”Se, mikä itseäni olisi kovasti kiinnostanut, mutta mistä oli vain vähän tietoa tarjolla, oli hulevesijärjestelmä”, Justus sanoo.

Toiveikkaampi tulevaisuus

Kellonimet pitivät kokeilujaksoa hyvänä ja hyödyllisenä kokemuksena, vaikka jakso olisi voinut olla pidempikin. Justus kehuu, että jakso oli rakentavasti toteutettu ja havainnollisti hyvin, mistä oma hiilijalanjälki koostuu. Greenreality on konseptina lupaava.

”On tärkeää, että osallistuminen on omaehtoista. Meillä oli lähtökohdat sellaiset, että tässä elämäntilanteessa ei ollut isoja asioita tehtävänä. Tuli kuitenkin positiivinen olo, että olemme oikealla tiellä, ja oli ilahduttavaa huomata, että kaupungillakin on vihreät arvot strategiassaan. On mukava asua sellaisessa kaupungissa”, Justus miettii. Minttu pohtii myös ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita:

”Lukion psykologian opettajana olen pohtinut myös ilmastoahdistuksen vaikutuksia etenkin nuoriin. Yle on uutisoinut nuorten ilmastoahdistuksesta ja siitä on jo olemassa tieteellisiä julkaisuja. On tärkeää, että ilmastonmuutosta voidaan jarruttaa poliittisella päätöksenteolla ja että niin kunnilla kuin yrityksilläkin on oma vastuunsa.

Ilmastoahdistukseen auttaa tunne siitä, että me kaikki olemme samassa veneessä ja teemme yhdessä parhaamme. Näin yksilöiden elämäntavan ja kulutuksen valinnat eivät tunnu enää mitättömän pieniltä, vaan ovat osaltaan olennaisia askeleita matkalla kohti ympäristöystävällisempää tulevaisuutta.”